Lapin Kansa Alma Media Oyj
Lapin uutiset | Uutiset | Lisää | Näköislehti | Uusi Rovaniemi | Asiakaspalvelu
Tutkimus: Perämeren rannikkoalueilla eli vahvoja, osittain ei-kristillisiä yhteisöjä keskiajalla
Lapin uutiset6.1. 11.26
Perämeren alueella on tuoreen tutkimuksen perusteella asunut vahvoja yhteisöjä jo keskiajalla.
Niina Niemelä
Perämeren rannikkoalueiden yhteisöt olivat vahvoja ja varsin itsenäisiä vielä 1300-luvulla, selviää Oulun yliopistossa tehdystä tutkimuksesta.
Tutkimus osoittaa, että vaikka pohjoisten rannikkoalueiden myöhäisrautakautisen ja keskiaikaisen asutuksen on ajateltu perinteisesti syntyneen pääosin muun muassa Etelä-Suomesta ja -Ruotsista tulleen muuttoliikkeen ansiosta, ovat paikallisyhteisöt olleet selkeän omaleimaisia. Se tarkoittaa, että keskiaikainen asutus oli merkittäviltä osin paikallista perua, eikä pelkästään muuttoliikkeen tulosta.
Asiaa ovat tutkineet Oulun yliopiston arkeologit FT Jari-Matti Kuusela, FT Risto Nurmi ja FM Ville Hakamäki.
Tutkimuksessa miehet analysoivat uudelleen
Pohjois-Suomen ja -Ruotsin osin jo 1960-luvulla tehtyjen arkeologisten kaivausten tuloksia. Tutkimuksessa käytettiin myös useiden Oulun yliopiston viime vuosien aikana Pohjois-Suomessa toteuttamien arkeologisten kohteiden kaivausten aineistoa. Pohjois-Suomen ja -Ruotsin arkeologisen aineiston 1100-luvulta aina 1300-luvulle asti tarkastelussa on Kuuselan mukaan pistettävä merkille kohteiden omaleimaisuus.
– Esimerkiksi maataloudesta, joka etelässä vakiinnutti asemaansa jo kauan ennen 1100-lukua, ei juuri merkkejä löydy. Muun muassa ruotsalaisten tutkijoiden tekemien siitepölytutkimusten perusteella maata on paikka paikoin viljelty, mutta arkeologinen näyttö varsinaisesta maatalouselinkeinosta puuttuu, Kuusela sanoo.
Arkeologista näyttöä olisivat esimerkiksi muinaispellot ja maanviljelykseen liittyvä esineistö.
Erityisesti viime vuosien aikana Pohjois-Pohjanmaalta löytyneet ja tutkitut kohteet ovat olleet tutkimuksen kannalta keskeisessä asemassa. Suomen puolella yhden edustavimmista esimerkeistä rautakauden ja varhaisen keskiajan paikallisyhteisöjen voimakkaasta läsnäolosta antaa Hakamäen mukaan Iin Illinsaaressa vuosina 2014–2016 tutkittu Pirttitörmän asuinpaikka.
– Se on huomattavan laaja ja pysynyt käytössä pitkän ajan. Alueella tehdyt arkeologiset havainnot osoittavat asutuksen olleen ympärivuotista, mutta myös sen, että yhteisö on toiminut osana laaja-alaista kontaktiverkostoa, hän toteaa. Ruotsin kuningaskunnan masinoima muuttoliike tapahtui tutkimuksen mukaan yhteistyössä paikallisten yhteisöjen kanssa, heidän suostumuksellaan ja todennäköisesti myös valvonnassa. Uuden alueen valtaaminen maanviljelykseen ei ole käynyt noin vain, muistuttaa Risto Nurmi.
– Kestää kauan ennen kuin uudistila on siinä vaiheessa, että se kykenee elättämään asukkaansa. Koko sen ajan uudistilallinen on riippuvainen paikallisyhteisöjen tuesta. Rautakaudelle ajoittuva arkeologinen aineisto osoittaa Nurmen mukaan, että Pohjanlahden rannikkoalueella oli jo kehittynyt vahva ja kansainvälisesti verkostoitunut yhteisö. Käytännössä 1300-luvun Ruotsin kruunun organisoimalla muuttoliikkeellä oli mahdollisuudet levittäytyä alueelle joko luvan kanssa tai voimakeinoin.
– Arkeologiseen, historialliseen tai kansaperinteiseen aineistoon ei ole jäänyt mitään todistusaineistoa konflikteista- Ruotsin kuningaskunta oli 1100–1300-luvuilla vielä niin heikko, ettei minkäänlaiseen pohjoisten alueiden valtaukseen väkipakolla oikein olisi ollut resursseja, Nurmi sanoo. Myös kirkon valta ja vaikutus on ollut marginaalista pohjoisessa. 1970- ja 80-luvulla tutkittujen Hietaniemen kalmiston, joka sijaitsee Ruotsin puolella Tornionjokea, sekä Keminmaan Valmarinniemen kalmiston ja Iin Illinsaaren Suutarinniemen kalmiston haudoissa ilmeni useita selkeästi ei-kristillisiä piirteitä, kuten polttohautauksia. Hietaniemen kalmisto ajoittuu radiohiiliajoitusten perusteella aina 1100-luvulta 1600-luvulle jKr. kun taas Valmarinniemen ja Suutarinniemen kalmistot ajoittuvat pääasiassa 1100–1300 -luvuille jKr.
Tutkimus on osa Oulun yliopistossa vuosina 2014–2016 toteutettuja Koneen Säätiön rahoittamaa Sisämaa ja rannikko Pohjois-Suomen rautakauden löytöjen ja kohteiden valossa -hanketta ja Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa Emergent Consumer Society and Consumer Symbolism in Early Modern Northern Europe -hanketta.